-palautuvatko kansantaloudet + merkkiselle kasvu-uralle rekallisella rahaa?

Koronahyökkäys aiheutti nopeasti globaalin kaaoksen. Kansantulon kasvu muuttui parissa kuukaudessa kaikkialla maailmassa – merkkiseksi. Työttömyys- ja lomautusluvut kipusivat pystysuoraan ylöspäin raketin lailla. Hotellien ovet menivät kiinni. Lentokoneet jäivät kentille. Kauppaliikkeitä ja tuotantolaitoksia suljettiin. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan globaali kasvu oli jo huhtikuussa – 5 % vuositasolla. OECD:n mukaan pahimmassa, yli – 10 %:n syöksykierteessä olivat Ranska, Italia ja Englanti.

Pahimmin joka maassa kärsivät matalapalkkaiset kotitaloudet. OECD alueella työttömien määrä oli 54.5 miljoonaa henkeä toukokuussa 2020. Heistä suurin osa oli naisia ja nuoria. Peräti 35 % 15 – 29 vuotiaista oli matalapalkka-alalla, kun vastaava % -luku oli 30 – 50 vuotiaiden kohdalla 15. OECD maihin syntyi nopeasti koronanuoriso, joka jää kokonaan työttömäksi tai ajautuu kouluttamattomana halpatyövoimaksi! OECD:n työvoima-asioiden johtaja Stefano Scarpetta on syystäkin huolissaan.

Kehittyvät taloudet Afrikassa ja Aasiassa huojuvat juuri nyt kuilun partaalla (IMF, World Economic Outlook, June 2020). IMF ja eri maiden keskuspankit aloittivat vastahyökkäyksen jo maalis-huhtikuussa 2020. USA:n keskuspankki, Federal Reserve työnsi markkinoille 2000 miljardia dollaria ja pian ilmoitettiin, että vuoden 2021 loppuun mennessä lisää tulee 5000 miljardia dollaria. 7000 miljardia dollaria kuulostaa hurjalta rahamäärältä myös USA:n mittakaavassa. Microsoftin, Applen, Amazonin, Googlen ja Facebookin markkina-arvo lähentelee samaa suuruusluokkaa elokuussa 2020. Euroopan keskuspankki lisää löylyä kansainväliseen rahan tarjontaan 3400 miljardilla, Japanin ja Englannin keskuspankit 1500 miljardilla jne.

Keskuspankkien järeitä toimia kuvatessaan Sebatian Mallaby pohtii sitä, mihin tämä ison rahamäärän käyttö arjessa johtaa (Mallaby 2020, 68). Kun aikaisemmin vastaavissa ongelmatilanteissa rahan kuljetuksiin pankkeihin ja niistä maailmalle riitti pakettiauto, tarvitaan nyt rekkaa. Keskuspankit soveltavat toimissaan kvantiteettiteoriaa, jonka mukaan muutokset nimellisarvoisessa kansantulossa johtuvat joko rahamäärän tai hintatason muutoksista edellyttäen että, rahan kiertonopeus on vakio. Tavoitteena on viritellä kokonaiskysyntää.

1960 luvun lopulla tätä politiikkaa noudatettiin vielä menestyksellä kansantalouden romahduskierteeseen ajautuneessa Englannissa. Tällöin Kansainvälinen Valuuttarahasto kehitti Chigacon koulukunnan oppien mukaisen rahan tarjontaa kuvaavan mittarin, Domestic Credit Expansion (DCE), jonka avulla Englannin rahapolitiikkaa ryhdyttiin arjessa sopeuttamaan tavoitteellisesti yhdessä pankkisektorin kanssa. Tätä ulkoista ohjausta kuvasi tyylikkäästi J Waters: ”Under pressure from the IMF, the government have begun to give far more weight to the supply of money and credit in the formulation of their policies.” (Waters, National Westminster Bank, Quarterly Review, Nov. 1969, 20)

Nyt Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa samaa politiikkaa työkalunsa EFC (Extended Credit Facility) avulla erityisesti kehittyvissä talouksissa. Onko olemassa kauhukuva! Entä jos USA ajautuu samantyyppiseen Valuuttarahaston ohjaukseen, kuin Englanti vuonna 1969. Nyt rahapolitiikan päätöksentekijät eri puolilla maailmaa joka tapauksessa uskovat, että koronan aikaansaama talouden katastrofi voidaan kuitata massiivisella rahantarjonta operaatiolla. Elokuussa 2020 rahapolitiikan päätöksentekijöille on uskottu suunnattoman suuri valta ja vastuu. Tiedetään, että raha on kansantaloudessa kuin öljy auton moottorissa – jos se loppuu, niin meno myös loppuu!

Pohtiessaan USA:n kansantalouden ohjausmekanismeihin liittyvää riskiä Mallaby näkee sekä valoa että varjoja. Ensinnäkin, ”Savers all over the world want dollars for the same reason that scholchildren all over the world learn English.” (Mallaby 2020, 72) Dollarinippu on kätevä povitaskussa, kulkipa kulkija sitten Venäjällä, Intiassa, Kiinassa tai Marokossa. Toiseksi, korkotaso on nyt äärimmäisen matalalla. Jos USA:n kansantulon kasvu olisi lähitulevaisuudessa kolmen prosentin luokkaa ja korkotaso alle kahden prosentin luokkaa, on riski pieni. USA:n liittovaltion velan hulvaton kasvu lisää riskiä. Velka oli vielä vuonna 2001 asiallisella tasolla 31 % kansantulosta. ”Now, thanks to the second of the twin schocks, federal debt held by the public will soon match the 106 percent record set at the end of World War II.” (Mallaby 2020, 74) USA:n julkinen velka lähestyy ennekuulumattoman korkeaa tasoa 106 % bruttokansantuotteesta mitattuna.

Julkista velkaa bruttokansantuotteeseen verrattuna kasvattavat nyt tehtyjen arvioiden mukaan yli 30 prosenttia Espanja, Japani, USA ja Italia vuosina 2019 – 2021. Alle 30 prosentin jäävät Kreikka ja Ranska. OECD:n keskiarvo on yli 25 %. Suomi jää Ruotsin ja Kanadan kanssa kymmenen prosentin tasolle. (OECD, The global outlook is uncertain, 5.7.2020) Prosenttilukujen kehitys riippuu tietenkin koronataistelun sinnikkyydestä syksyllä 2020 sekä kansantalouden kasvua tukevasta politiikasta ja sen onnistuneisuudesta. Kysyntä Suomen vientimarkkinoilla on juuri nyt ja lähitulevaisuudessa hyvin heiveröistä. Kaikki harkitut toimet kysynnän vauhdittamiseksi ovat tarpeen.

Mallaby rakentaa toivon matalan inflaation ja matalan korkotason varaan – niin rakennamme mekin täällä Saarijärven salomailla! Toivomme myös rahanjakoprosesseille läpinäkyvyyttä. Valtion ja kuntien virkamiehet ovat 2020 ja 2021 temppelin harjalla. Suomessa he nauttivat vahvaa luottamusta. Mutta tietääkö kukaan, mikä korvaa raharekat? Onko tietoa vaihtoehtoisista kansantalouden kasvun ratkaisumalleista? Vastaukseksi ei riitä se, että odotellaan ja katsotaan!

Hangossa 10.8.2020

Esa A.O. Tuominen, FT, VTM, eMBA

esa@vuorovaikutusjohtaminen.fi

Lähteet:

OECD. org.EO. Urgent action needed to stop jobs crisis becoming a social crisis. 7.7.2020.

OECD. org.EO. The global outlook is highly uncertain. 5.7.2020

IMF Ectended Credit Facility (EFC). 3.3.2020

IMF A Crisis like no other, an uncertain recovery. kesäkuu 2020.

Sebastian Mallaby (2020) The Age of Magic Money, Can Endless Spending Prevent Economis Calamity. Foreign Affairs. The World After the Pandemic. Vol. 99, Number 4

J. Waters (1969) Money Supply and Credit – Theory and Practice. National Wetminster Bank, Quarterly Review. Nov,

Pin It on Pinterest